Nyt on Keltaisessa Talossa aherrettu niin, että blogi meinaa aivan jäädä hunningolle. Normitöiden ja arjen lisäksi on valmisteltu kulttuurikuukautta ja mielenterveyskampanjaa. On kirjoitettu, oikoluettu ja niitattu 600 Liepeeläistä. On siirretty flyygeliä, kannettu ja numeroitu 500 tuolia. On järjestetty Halloween- juhlia, improkeikkailtu. On jännitetty kaiken sujumista ja onnistumista; on itketty, naurettu, hepuloitu ja huokaistu helpotuksesta. Me tehtiin se taas. Marraskuu, ja hengissä!
Palataan nyt kuitenkin hetkeksi viime sunnuntaihin ja 4 Pieneen Annokseen. Miten ainutlaatuista onkaan päästä järjestämään ja nauttimaan jälleen erinomaisesta esityksestä omalla kylällä. Miten ihmeellisiä elämyksiä, kokemuksia ja ihania uusia tuttavuuksia siitä saikaan. Nämä ovat asioita, mitä mikään maailman rahamäärä ei meille voisi antaa. Ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä kun ei rahalla saa.
4 Pientä Annosta -esityksen tänne saaminen ja sen onnistuminen vaati monta talkoolaista, jotka aina yhtä ahkerasti saapuvat meitä auttamaan. Ei siirtyisi flyygelit ja tuolit ilman heitä, eikä löytäisi autot parkkiin.
Heille jälleen valtavan iso kiitos ja syvä kumarrus.
Olette ihquja!!!!!! :)
Talkoolaisten lisäksi tarvitaan aina myös ihmisiä, jotka jaksavat unelmoida ja innoittaa muut tavoittelemaan jotain ainutlaatuista. Ilman tällaisia moottoreita mikään ei lähtisi käyntiin. Mikä suurenmoinen sattuma ja onni, vaiko kenties kohtalo, että meillä Keltaisessa Talossa on yhdistyneet nuo molemmat.
Suuri kiitos Martille, Iirolle ja Lotalle! Monilahjakkaita taitelijoita ja kuitenkin niin ihanan tavallisia, jalat maassa tallustelevia persoonia. Ihmisiä Isolla Iillä.
Keltainen Talo nautiskelee esityksen jälkilämmöistä vielä pitkään. On jälleen se aika vuodesta, kun toimintasuunnitelmat ja opetusohjelmat väkerretään kokoon. Viiksikarvat vipattaen, kuono kohti rintaa, pusketaan eteenpäin harmaassa arjessa. - Mutta aina välillä Keltaisen Talon hiirulaiset sulkevat silmänsä ja kuulevat 4 Pienen Annoksen kai´ut korvissaan...
