tiistai 30. syyskuuta 2014
Syysapeuden karkoitin.
Viime viikolla syksy hiipi nurkkiin ja iltojen pimetessä saapui myös hetkellinen syysapeus. Pimeää, synkkää, kylmää ja märkää. Keltaisessa Talossa on villasukat kaivettu varastoista ja käyty kiivasta keskustelua siitä, löytyykö syksystä mitään hyvää. Puolesta puhujia ei ole juurikaan löytynyt.
Vastaiskuna syysapeuteen on nyt tarjolla DIY -projekti.
DIY eli tuttavallisemmin Tee se itse- projektilla teimme lasilyhtyjä niin sisä- kuin myös ulkokäyttöön. Keltaisen talon sisustus on vähintäänkin monipuolinen, joten meille sopii tyyliltään monenmoiset lyhdyt.
Jokainen Tee se itse- henkilö valitsee toki omaan makuunsa sopivat värit ja materiaalit :)
Lyhtyjen valmistukseen tarvitset:
Lasipurkkeja
Nauhoja
Koristeteippejä
Tarroja
Rauta- tai alumiinlankaa
Pihdit
Toki lyhtyjen koristelemisessa vain mielikuvitus on rajana, joten kannattaa hyödyntää kaikki kaapeista löytyvät koristeet ja materiaalit.
Yllä oleviin lyhtyihin kiepautettiin kahvat alumiinilangasta sekä liimattiin vähän blingblnigiä koristeeksi. Pieniin lyhtyihin käytetiin silkkinauhan jämiä sekä koristeteippiä.
Helppoa, nopeaa ja simppeliä!
Sitten vaan villasukat jalkaan, mukava asento takapuoleen ja kynttilät palamaan. Tunnelmallisia hetkiä!
perjantai 12. syyskuuta 2014
Go, Lievestuore Go!!!
Valtaosa lievestuorelaisista on jossain vaiheessa elämäänsä tormännyt tokaisuun: "Ai sä oot Lievestuoreelta, siellähän haisee aina pahalta." tai: "Jaa, Lievestuoreen Liisa..." Lievestuoreen identiteetti oli pitkään tehtaan piipun varjossa. Tiedettiin vaan Lipeälampi sekä Irvinin laulu likaojan juoksusta. Viime vuosina Lievestuoreella on tehty hartiavoimin töitä uuden, paremman imagon kehittämiseksi. Työtä on tehty hartia- ja talkoovoimin, oman kylän järjestöjen, yritysten ja tietysti kyläläisten toimesta.
Yhtenä apulaisena uudessa nousussa on ollut Setlementin hallinnoiman LYHDE -hankkeen Lyhde -toimintamalli. Lyhteeseen kuulu Lievestuoreen yhdistykset sekä yrityksiä. Toimintamalli on yksinkertaisuudessaan nerokas;tehdään yhdessä. Yhdistämällä järjestöjen ja kyläläisten voimavarat ja tietotaito syntyy pienien purojen avulla iso joki.
Vapaaehtoistyötä on tehty ja tullaan tekemään. Voisin vannoa että yksikään järjestöjen järjestämä tapahtuma tai toiminta ei onnistu ilman isoa joukkoa vapaaehtoisia. Oli kyseessä sitten Kisan nousu ykkospesikseen tai Martti Suosalon teatteriesityksen järjestäminen.
Kunnanjohtaja kuvaili Lievestuoretta kesällä järjestetyssä (talkoovoimin tämäkin) kotiseutujuhlassa itsenäiseksi ja ylpeäksi kyläksi. Ja sitähän me ollaan. Ylpeästi, itse tehden - nöyrästi mutta sisukkaasti! Jos jotain ei ole, se tehdään. Jos muut ei, niin sitten ite!
Lyhde -toimintamalli on päässyt loppukahinoihin Oikeusministeriön Demokratiakilpailussa. Käykää äänestämässä Lyhde voittoon!! Lievestuore on todellakin ansainnut uuden pirteämmän imagonsa! Sekä mainetta ja kunniaa :)
Äänestämässä voi käydä alla olevien linkkien kautta
https://www.otakantaa.fi/fi-FI/Selaa_hankkeita/Demokratiapalkinnon_2014_yleisoaanestys#.VBFMGbcN4gw.facebook
https://www.facebook.com/Demokratiapalkinto?fref=ts
Tai osoitteessa www.lievestuorela.fi
www.lievestuore.fi
Lipeälampi nyt :) |
Yhtenä apulaisena uudessa nousussa on ollut Setlementin hallinnoiman LYHDE -hankkeen Lyhde -toimintamalli. Lyhteeseen kuulu Lievestuoreen yhdistykset sekä yrityksiä. Toimintamalli on yksinkertaisuudessaan nerokas;tehdään yhdessä. Yhdistämällä järjestöjen ja kyläläisten voimavarat ja tietotaito syntyy pienien purojen avulla iso joki.
Torikahvit |
Kunnanjohtaja kuvaili Lievestuoretta kesällä järjestetyssä (talkoovoimin tämäkin) kotiseutujuhlassa itsenäiseksi ja ylpeäksi kyläksi. Ja sitähän me ollaan. Ylpeästi, itse tehden - nöyrästi mutta sisukkaasti! Jos jotain ei ole, se tehdään. Jos muut ei, niin sitten ite!
Lyhde -toimintamalli on päässyt loppukahinoihin Oikeusministeriön Demokratiakilpailussa. Käykää äänestämässä Lyhde voittoon!! Lievestuore on todellakin ansainnut uuden pirteämmän imagonsa! Sekä mainetta ja kunniaa :)
Äänestämässä voi käydä alla olevien linkkien kautta
https://www.otakantaa.fi/fi-FI/Selaa_hankkeita/Demokratiapalkinnon_2014_yleisoaanestys#.VBFMGbcN4gw.facebook
https://www.facebook.com/Demokratiapalkinto?fref=ts
Tai osoitteessa www.lievestuorela.fi
www.lievestuore.fi
torstai 11. syyskuuta 2014
tiistai 9. syyskuuta 2014
Tiukkapipoista toimistotyöskentelyä
Y: "Kuka se oli, kuka tulee vetämään sen miesten illan?"
X: "Öööö....Se oli joku ässällä alkava.....ootas nyt....ööö....Saa...Sauuuu..Samuli Laiho?....Öööö...Sauli Niinistö?....Hetkonen... Samuli Edelmann?....Varmaan alko ässällä........(katsoo yhteystiedoista) Sauli Mäkelä! Minähän sanoin, että se alkaa ässällä. :)
Matka oli jälleen vähintäänkin yhtä tärkeä kuin päämäärä.
Keidenköhän välillä keskustelu käytiin?!
Tiukkapipoisten toimisto :) |
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
"Miehen logiikkaa, milloin ukulelestä tuli ukulele, ja muita kotapohdintoja."
Tänään oli opiston neljäs nuotiolauluilta, ja samalla syystyökauden virallinen avaus. Sitä vietettiin
tuttuun tapaan Saarilammen kodalla. Menin Markun kanssa paikalle jo hieman
aiemmin katsomaan, että paikka on kunnossa; sytyttämään tulet, kantamaan puut
jne. Minun suunnitelmani oli, että haen liiteristä lastuja ja tuohenkäppyröitä,
raapaisen tulitikkua, ja iloisesti ja tunnelmallisen pikku hiljaa, liekit alkavat ritistä kuin
leikkien... Jäin kuitenkin jumiin kamerani kanssa (ts. kuvasin nokipannua
kaikilla mahdollisilla asetuksilla, kaikista mahdollisista kuvakulmista), joten
Markku ehti ensin.
Puolikas sanomalehteä tulisijan pohjalle, 7 valtavaa
kalikkaa vieretysten, sitten mies hävisi pihalle, auton ovi käy, ja samassa hän
saapuu paikalle jonkun sortin liekinheittimen kanssa. KOOOOOOOOOOOOSSSSSSHHHH –
savu vain pöllähtää ja sanomalehti häviää atomeiksi - mitään muuta ei sitten tapahdukaan.
Neljättä kertaa tuota samaan yrittäessään, M jaksaa edelleen naama mustana
innokkaasti selittää, kuinka hän kotonakin sytyttää kaiken aina noin, ja että patruuna
ko. vehkeeseen ei maksa kuin 1,60 €. Viidennellä-kuudennella kerralla puut
vissiin päättivät luovuttaa ja alkoivat savuten verkalleen palaa. - Ja kyllä, Markulla
oli voittajailme!
Kota sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä opistolta, ja
aina sitä ajattelee, että: ”Kyllähän sinne nyt helposti löytää./Kyllähän paikan
nyt kaikki tietää”. Kun tänään taas jälleen kerran, eräs paikkaa etsivä (mies,
jolle päivällä reitti oli tarkasti neuvottu) soitti ja alkoi selittää: ”Minä olen nyt
tämmöisen mäen päällä, vasemmalle jäi juuri koulu ja päiväkoti, ja kyltissä
taisi lukea, että Niemisjärvi”. Niemisjärvi - siis reippaat KUUSI kilometriä ohi ajaneena,
vaikka opistolta on suurin piirtein KUUSI kilometriä itse kodalle. Miehinen logiikka on ja pysyy mysteerinä.
Muutoinkin parituntinen noudatti tuttua kaavaa: ilta oli
aivan liian lyhyt, kahvia tuli juotua aivan liikaa + että kieli paloi; perinne
sekin. Lauluihin alkoi tulla alusta lähtien omia sovituksia niin sanojen kuin
sävelten suhteen, käytiin keskustelu auton ripsistä niitä ennen näkemättömän
kanssa, ja Piia lähti tilaisuudesta laulaen ”Varpunen jouluaamuna”.
Muotitietoinen-biisin aikana tapahtui omituinen
tapahtumaketju: Alkusointujen aikana eräs (mies) istui silmälasiensa päälle –
noh – parikymmentä sekuntia myöhemminhän biisin sanat menee ”…ja rikkoi mun
rillit…”. Tästä seurannut naurunremakka hämäännytti yhden kotailijan (miehen)
niin, että hän tiputti makkarakepin lattialle ja sitä nostaessaan puolestaan
heilautti tulisijan ritilää, jolloin siitä tipahti monta makkaraparkaa liekkeihin
useamman kerran peräkkäin. Biisi onkin tästä eteenpäin tässä tilaisuudessa julistettu pannaan.
Illan lopuksi taas kerran yhteisesti todettiin, että tällaisia tuleen tuijottelu -iltoja pitäisi olla enemmän. Maailma tarvitsisi paljon, paljon enemmän epävirallisia asioita eri ihmisten kesken; ilman rooleja, titteleitä ja univormuja. Ihmisenhän tulisi ennen kaikkea (uskaltaa) olla ihminen, eikö totta?
maanantai 1. syyskuuta 2014
Marmelademouse of the Yellow house
Niin kuin
yleensä aina, ajatus pompsahti päähän `eimistään´: - muutama
ilta sitten, kahvikuppi toisessa kädessä, ihan muita asioita
pohtien. ”Blogi. Opistoblogi. Meidän opistolla pitäisi olla
blogi.” Paikka, jossa voisi kertoa kaikesta opiston toimintaan
liittyvästä. Asioista, joita tapahtuu, vaikka ne eivät välttämättä
ulospäin näy. Asioista, jotka nimenomaan juuri näkyvät ulospäin.
Asioista, joita seinien sisällä pohditaan ja ihmetellään,
hämmästellään ja kummastellaan. Asioista, joita olisi tahtotila
tehdä, mutta jotka eivät ole välttämättä pelkästään meistä
itsestämme kiinni. Asioista, jotka sujuvat kuin tanssi, ja niistä,
jotka ei todellakaan suju. Blogissa opistotalon oven saranoita voisi
avata vielä hieman enemmän kuin mitä ne normaalisti aukeavat.
Blogiviidakossa on monen nimistä ja
näköistä. Ja näyttipä löytyvän oikein ohjeita sille, millä
perusteella blogin nimeä voisi lähteä miettimään! ”Leikittele
sanoilla, etsi loppusointuja, englanti aina varma valinta, anna jo
blogin nimellä lukijalle monta merkitystä, sido nimi
maantieteellisesti tai paikallisesti...” Ahaa-hmmmm-no niin –
mitäs sitä-jaa-olisikohan-entäs jos-ääh....
Opistotalo on keltainen talo, siitä
liikkeelle siis. Yellow house? The Yellow house? A little yellow
house? Sinne päin, mutta ei siellä asti... Ja taas me mietittiin...
Loppusointu, pitäisikö nimessä olla loppusointu? House –mouse.
MOUSE?! Mitä yhteistä on hiirellä ja opistolla? Hiiri on sitkeä
ja sinnikäs, se tulee toimeen vähällä. Hiiri on reviiritietoinen,
se ei luovuta helposti. Se pelkää rottia, mutta on valmis
taistelemaan omiensa puolesta. Se on aktiivisin vuorokauden
pimeimpinä aikoina, mutta sisällä se liikkuu kaikkina vuorokauden
aikoina. (That´s it: Ihan kuin Lievestuoreen Setlementti
ry:n ja kansalaisopiston väki ja opistotoiminta.)
Lisää yhtäläisyyksiä löytyi
roppakaupalla: Opistolla ja opiston ryhmissä käyvät
osallistujat ja tuntiopettajat vipottavat ja vipeltävät ryhmästä
ja paikasta toiseen. Opiston luottamushenkilöt ja operatiivinen
johto yrittävät viiksikarvat vipattaen nuuhkia, mihin suuntaan
ollaan menossa, kannattaisi mennä, tai ei todellakaan pitäisi
nokkaansa tunkea. Tiedonjyväsiä jaetaan niin opiston ryhmissä kuin
esimerkiksi alakerran väen keskuudessa, lasten toiminnan puolella.
Toimistossa hiiri on koko ajan töissä, ja siellä rapistellaan ja välillä myös silputaan papereita. Kun
opiston henkilökunta on ihan finaalissa, jostain aina ilmestyy
alakerran keittiön pöydälle herkkukasa: jäätelöllä
päällystetty kääretorttu, lajitelma erilaisia karkkeja, muutama
paketti suklaakeksejä ja pannullinen kahvia. Näitä sitten yhdessä
tuumin mutustellaan poskipussit pullollaan kohti uutta nousua. Ja kun
kaiken tämän lisäksi on oikeasti olemassa tarina pienestä
marmeladihiirestä, hyvästä haltiasta, joka otti hiirulaisen
muodon, nimi oli ilmeistäkin ilmeisempi. Marmelademouse of the
yellow house tulee pitämään sisällään niin tuntiopettajien kuin
vakituisen henkilökunnan mietteitä, ajatuksia ja sattumuksia
päivien tapahtumista. Ja ehkäpä tänne joskus joku opistotoiminnan
luottamushenkilöistäkin ehtii kirjoitella. Tervetuloa viipottamaan
kanssamme keltaisen talon maailmaan, toivoo Sari, Piia ja Markku
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)